Riikka Matikainen HEL/FIN 🇫🇮

Riikka Matikainen HEL/FIN 🇫🇮 Follow

🍒 Mental health awareness
🖤 TeamHertta
👊🏻 FAST, Celsius & CocoVi
❤️ @thegreatmika
🔬Science teacher
📝 Latest blogpost ⤵️

http://findingmeriikka.blogspot.com/2018/10/lilja-6-vuotta-faq-ja-kuvaplajays.html?m=1

3,441 Followers  375 Follow

Share Share Share

Pysähtymisen ja paikallaan olon taito - se on opeteltavissa! Vaikka ihminen sopeutuvainen eläin onkin, niin nykyinen elämänmeno suorituspaineen ja jatkuvien virikkeiden läsnä ollessa ei ole millään mittapuulla terveellistä, jos sen vietäväksi heittäytyy täysin. Vaikka aivomme tarvitsevat virikkeitä, on tylsistyminen yhtä lailla tarpeellista ja vaikka liikunta on yksi terveyden peruspilareita, tarvitsee kehomme myös lepoa.

Pakko myöntää, että itse hieman säikähdin viime viikolla, kun ruokahaluni oli ollut merkittävän ajan poissa, en enää saanut iltaisin unta ja heräilin yöllä ja sydän tykytteli ja muljahteli omiaan pitkin päivää. Kärsin siis stressioireista, vaikken kovin stressaantunut kokenut olevanikaan.

Yhden burn outin sairastaneena (josta toivuin kuukausia, ellen vieläkin) olen ottanut aktiiviseen opetteluun pysähtymisen ja lepäämisen taidon. Suosittelen ihan jokaiselle. Yksikään työ, harrastus tai vaikkapa ihmissuhde ei ole sen arvoinen, että sille uhraa terveytensä.

Muutokset, jotka lisäävät hyvinvointia ja vähentävät stressiä pitkällä tähtäimellä, kannattavat. Ajatus muutosten tekemisestä on vaan usein niin vaikea ja ahdistava, että jäämme mielummin paikoillemme ja uskottelemme itsellemme, ettei meillä ole vaihtoehtoja.

Vaikka kyllä meillä jokaisella on. Se voi vaatia uhrauksia ja todella paljon henkisiä voimia. Se voi vaatia uskallusta irtisanoutua työstä, rohkeutta jättää vahingolliset ihmissuhteet taakseen tai nöyryyttä luopua tietystä elintasosta tai mukavista harrastuksista, jotta muutokset ovat taloudellisesti mahdollisia.

Mutta se, että sanoo, että minulla ei ole aikaa pysähtyä, ei ole muita vaihtoehtoja kuin tehdä ja suorittaa, on itsensä huijaamista. 💭
Ihanaa viikonloppua kaikille 😘 Kyllä pistää hymyilyttää, kun saa kerrankin yli viikoksi asettua yhteen kaupunkiin! On meinaan tällä viikolla Vaasan lisäksi tullut vietettyä aikaa sekä Helsingissä, että Hyvinkäällä. Kotihiiri ja introvertti kun olen, hiljaisuus ja oma rauha tekee myös erittäin hyvää 🐭👌🏻
Tiedättekö sen ihmistyypin, jolle aina sattuu ja tapahtuu? Mä oon just sellainen. 🖐🏻🙈 Tuossa juuri vanhempien kanssa naurettiin, kun kerroin mun yhdenkin vuorokauden aikaisia tapahtumia, kun ensin kuntosalin aulassa lompakko heräsi eloon ja ei meinannut pysyä käsissä ja lopulta kaikki kortit, kuitit ja kolikot levisivät pitkin lattiaa.

Samana päivänä kaivoin juna-asemalla sateenvarjon esiin, painoin avausnappulaa ja unohdin jotenkin pitää kiinni ja sateenvarjo lensi kauniissa kaaressa katuun aivan kuin huonossa komedialeffassa.

Seuraavana aamuna onnistuin lähettämään kaverille WhatsAppissa ääniviestin, kun käsiä pestessä vesipisara roiskahti näytölle ja alkoi nauhoittamaan.

Ja taas viime yönä tiputin vahingossa avoimen juomapullon ylösalaisin treenilaukkuun, jossa se onneksi päätyikin muovipussin sisään ja vedet jäivät sinne.

Ja näitä riittää, eikä kaikki todellakaan aina yhtä hauskoja, vaan valitettavasti noita sairaalareissujakin on kertynyt enemmän, kuin muulla perheellä yhteensä.

Mutta tärkeintä tässä on se, että osaa nauraa itselleen. Elämä ei ole niin vakavaa. Joillekuille sattuu ja tapahtuu tällaisia, toiset on aina myöhässä, toisilla on tavarat aina hukassa ja toiset unohtaa suunnilleen oman nimensäkin, jossei se lue muistilapulla jääkaapin ovessa.

Me ollaan erilaisia ja tällaiset inhimilliset ominaisuudet ei tee kenestäkään yhtään sen huonompaa ihmistä.

Nuorempana mua hävetti, kun aina mä olin se jolle sattui ja tapahtui, mutta nykyään sitä osaa nauraa itselleen. Ja eipähän lopu vanhana tarinat kesken 😅🤷🏼‍♀️ Ja valitettavasti en muista tarinaa tämän lomakuvan taustalla, mutta varmaan tässäkin olen taas jotain sekoillut 😎☀️
Jes, viimeinen viikko opintoja ennen perioditaukoa!🎉🙌🏼Suuret kokonaisuudet tuntuu paljon inhimillisemmältä, kun ne jakaa mielessään pienempiin osiin.

Kyllä olisi mullakin aikamoinen stressi päällä, jos ajattelisin kaikkia tämän lukuvuoden 100 opintopisteen edestä suoritettavia opintoja, joten muistan iloita jokaisesta suoritetusta kurssista, tentitystä tentistä, kirjoitetusta raportista tai välillä ihan vaan siitä, että sain raahauduttua klo 8.15 yliopistolle.

Nyt Liljan kanssa kohti Hyvinkäätä viettämään perheen kanssa aikaa ja toivottavasti valmistautumaan ahkerasti tenttiin! 💖 Onko siellä muilla tenttikausi menossa? 🤓
Ihanaa viikonloppua kaikille! 🍁 Muistathan kaiken kiireen ja stressin keskellä pysähtyä riittävän usein kuuntelemaan itseäsi! Vaikka olisi kuinka paljon kivoja asioita tai asioita jotka on "pakko" tehdä, niin silti oma terveys tulisi olla ykkösprioriteettina.☝🏻 Jos ei pidä huolta itsestään, ei ennen pitkään voi pitää huolta muistakaan.

Stressaantuneena ja väsyneenä myös tapaturmien riski kasvaa ja monet itselle tärkeät hommat voi tulla tehtyä täysin puoliteholla, vaikkei sitä itse huomaisikaan. 🧐 Mä ainakin aion tänä viikonloppuna antaa sekä kropalle, että mielelle lepoa. ❤️ Ja kyllä, otin perjantai-selfien puskan kanssa, koska sitä se syksy teettää! 💁🏼‍♀️
Tänään on maailman mielenterveyspäivä. Viime vuosina stigma mielenterveyden ongelmien ympäriltä on onneksi pikkuhiljaa hälventynyt ja monet uskaltavat avoimemmin puhua sairauksistaan.

Silti, mun oli aikanaan todella vaikea myöntää itselleni, että sairastan masennusta ja paria muuta mielenterveyden häiriötä siihen päälle. Ja tiedän, etten ole ainoa. Ajatellaan helposti, että enhän MINÄ voi masentua. Taistellaan päivästä toiseen, ylläpidetään kaunista kulissia ja vältellään hakemasta apua.

Miksi? Miellämmekö silti alitajuisesti mielenterveyden ongelmat heikkoudeksi? Sitä ne eivät nimittäin ole. Samalla tavalla kuin jalka voi murtua, voi myös mieli mennä rikki, oli kuinka vahva ihminen tahansa. Masennus on sairaus.

Näin mäkin saatoin alitajuisesti ajatella, että olen niin vahva, etten voi sairastua. Olin jo selättänyt lapsuudesta varhaisaikuisuuteen kestäneen syömishäiriön, sinnitellyt 8 vuotta vaikeassa parisuhteessa kestäen henkistä ja seksuaalista väkivaltaa, manipulointia, sairaanloiseen kontrollointiin mukautumista, perusturvallisuuden tunteen menettämisen puolison päihteiden väärinkäytön ja arvaamattoman käytöksen seurauksena ja päässyt tuosta kaikesta irti, sekä kestänyt "pienempiä" juttuja, kuten työpaikkakiusaamista ja  yksinäisyyttä, niin enhän MINÄ voisi sairastua vihdoin, kun mulla on kaikki hyvin.

Mutta eihän se niin mene. Kuka tahansa voi sairastua. Itse asiassa joka 5. suomalainen sairastaa masennusta jossain elämänsä vaiheessa ja tämän lisäksi on olemassa suuri joukko muihin mielenterveyden häiriöihin sairastuneita. Joka 5. mies- ja joka 3. naisopiskelijalla on mielenterveyden ongelmia. Ne eivät vaan välttämättä näy päällepäin.

Mielenterveyden ongelmat eivät ole merkki heikkoudesta. Sen sijaan sairauden myöntäminen ja avun hakeminen ovat merkki vahvuudesta, halusta toipua ja kehittää itseään. #maailmanmielenterveyspäivä
📸: @streammanphotography
Meidän pikkuinen Lilja täyttää tänään 6 vuotta! 🐾😍🎉 Sen kunniaksi päätin päräyttää tuonne blogin puolelle pienen kuvapostauksen ja tietopaketin, jossa koitan vastata kaikkiin teidän kysymyksiin Liljasta! Sieltä selviää esimerkiksi, miten kyseiseen rotuun päädyttiin, millainen Lilja oli pentuna ja miksi Liljalla käytetään kuonopantaa.✌🏻
"You look happier" is actually the best compliment! 🍃☝🏻
Ihana syksy 🍁🍃 Näin koiranomistajana sitä voisi valitella kurakeleistä, jatkuvasta koiran pesemisestä, kylmyydestä ja iltalenkkien pimeydestä, mutta mä kyllä rakastan syksyä 🧡 Ilmojen viiletessä Liljalla on parempi olla, kurankeleihin oon kyllä henkisesti valmistautunut siinä vaiheessa, kun oon koiran päättänyt hankkia ja kylmyys ja pimeys on pukeutumis- ja asennoitumiskysymyksiä. Me vaan nautitaan 😍🐶
Jotenkin mulla on tässä viimeisen vuoden aikana ollut mun naisellinen puoli hieman hukassa, enkä ole jaksanut kiinnittää useinkaan ulkonäköön huomiota edes sillälailla terveellä tavalla. Viimeaikoina, kun masennusoireet ovat ensimmäistä kertaa vuosiin helpottaneet ihan kunnolla, rupeaa monen muun asian lisäksi naisellisuus ja ulkonäkö kiinnostamaan ihan eri tavalla. 💋 Vähän kuin löytäisi itsestään taas uusia puolia!

Nyt mulla on myös arkea helpottamassa kulmien kestopigmentoinnit, jotka taitava @tmisusanna_pmu mulle eilen teki. Kulmat ovat siis paranemisvaiheessa värin intensiteetin ja sävyn vielä muuttuessa. Jos sua rupesi houkuttamaan kulmien, eyelinerien tai huulten kestopigmentointi, niin Susanna lupasi antaa teille - 20% alennuksen töistään koodilla Riikka20 💎Ajanvaraus @tmisusanna_pmu instagramin tai profiilista löytyvän sähköpostin kautta.
Mua jännittää aivan älyttömästi, mutta tiedän, että tämä on joskus tehtävä. Tänään aion sanoa terapeutilleni, että haluan nyt aktiivisesti alkaa käsittelemään hänenkin kanssaan niitä kaikista vaikeimpia asioita ja tapahtumia, joita tulemme terapiassa käsittelemään.

Vaikka osa asioista on jopa kymmenen vuoden takaa ja olen niitä itsekseni ja läheisten kanssa käsitellyt, on se kuitenkin eri asia puhua niistä terapiassa ja yrittää oikeasti löytää tunneyhteys asioihin, jotka on vaan koteloinut johonkin oman itsensä ulkopuolelle, koska ne ovat liian vaikeita käsittää.

Kuitenkin musta tuntuu, että nyt on oikea hetki, kun olen jaksanut henkisesti paremmin kuin aikoihin ja mulla on muutenkin turvallinen ja rakastettu olo. 😌❤️
Jauuu mikä selkä-haba-takaolkapää-treeni 💪🏻💣 Myöskin kiva pitkästä aikaa tehdä yhteinen treeni @thegreatmika:n kanssa. Yksin tai kaksin treenaamisessa on kummassakin puolensa 🤔 Yksin intensiteetti säilyy paremmin, voi valita juuri ne itselle sopivat liikkeet ja keskittyä vain omaan tekemiseen. Kaverin kanssa tulee usein kokeiltua eri liikkeitä, toinen voi antaa pakkotoistoja tai auttaa dropseteissä ja treeniin sisältyy usein myös viihdeosuus kaikenlaisen pelleilyn merkeissä 😅 Eli ehkä on hyvä sopivasti vaihdella näiden valillä, vai mitä sanotte? 😁👊🏻